Kuuntelin toissapäivänä albumin, joka herätti minut aikoinaan metallimusiikin ystäväksi: Nightwishin Century Child. Nykyisin metalli on jäänyt valitettavan vähälle, kun suurimmat musikaaliset intohimoni ovat olleet elokuvamusiikissa ja klassisessa. Nightwish on kuitenkin ollut osoittamassa suuntaani noihinkin suuntauksiin, soittaahan yhtye sinfonista metallia.

Kun Tarja Turunen siirtyi soolouralle erotuksensa myötä, seurasin tapahtumia melko häkeltyneenä. Joulu-albumi Henkäisyys ikuisuudesta oli eräänlainen pelastus faneille, mutta joulusanomaa kuunnellessani en voi olla kaipaamatta Nightwishille tyypillisiä piirteitä. Niin musiikissa kuin monessa muussakin pidän kombinaatioista, siksi yksi ehdottomista lempiyhtyeistäni on Rhapsody of Fire.