Sain nostettua yläasteella uskonnon numeroani kirjoittamalla esseen uskontojen merkityksestä sodankäynnissä; silti keskityin lähinnä mollaamaan Bushin hallintoa, mutta se taisi miellyttää samanhenkistä opettajaani, vaikka vähän opetussuunnitelmia sivuutinkin. Tuolloin siteerasin ensimmäistä kertaa elämässäni Satu Hassia, silloista vihreiden kansanedustajaa, ja tänään olin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa samaa naista, nykyistä europarlamentaarikkoa.

Ennen Hassin kuulemista olin kuvaamassa lyseomme toisia vieraita, burkina fasolaisia marttoja - tai ainakin Suomen Marttojen vieraita, jotka hoitavat kotimaassaan samankaltaisia asioita. Olisi ollut mielenkiintoista seurata, miten afrikkalaiset suhtautuvat terveydenhoito- ja kouluruokailusysteihimme, mutta ehdin kuvata vain lähinnä ranskaksi käytyä keskustelua wanhassa opettajainhuoneessamme; on kuitenkin hauska huomata, kuinka ranskastakin ymmärtää jotain espanjan kautta. Keskustelemaan saapui myös Lachen Abahassine, jonka Kuokkalan, oman asuinalueeni, asukasyhdistys valitsi Vuoden kuokkalalaiseksi vastikään. Tuon monikulttuurisen tiennäytön huomioi myös Laatikainen KS:n pääkirjoituksessa 13.9.

Jonkinlaisena feminismin kannattajana on ollut ilo huomata, kuinka vastuullisissa ja edistyksellisissä tehtävissä on naisia ympäri maailmaa. Vähän aikaa sitten lyseolla vieraili Etelä-Afrikan suurlähetteliläs, jonka kuvittelin stereotypioissani kireäksi ja piukkaan pukuun sonnustautuneeksi mieheksi, mutta joka osoittautui oikein mukavaksi ja nauravaiseksi naiseksi. Tänään saimme Burkina Fasosta vieraiksemme marttoja, jotka toivon mukaan kehittävät maataan innokkaasti - ja Suomen Hassi puhuu yhteisen ympäristömme puolesta Euroopassa.

Hassin tilaisuus oli kuitenkin lievä pettymys. Painopiste oli ilmastonmuutoksen todistamisesityksissä, kun minä olin tullut kuulemaan, mitä poliitikot voivat tehdä asialle. Kyllähän Hassi antoi hakemianikin vastauksia, mutta muuten olin melko kassalla, sillä fysiikan ja biologian olemattomat taitoni eivät kyenneet pysymään tilastojen ja wattien mukana.

Harmi, ettei lukiossa voi nostattaa uskonnon numeroa yhtä helposti kuin yläasteella; tekisin mielelläni esseen ilmastonmuutoksen näkymisestä kirkkohistoriassa, mutta nyt vapaaehtoinen esseemme on rajoitettu käsittelemään sitä, miten yhteiskunnallinen ja maantieteellinen tilanne vaikutti kristinuskon syntyyn ja leviämiseen ennen vuotta 325. Taidan jättää esseen väliin ja keskittyä koko koealueeseen: nyt polskimaan predestinaatio- ja pelastusoppien uskonnolliseen maailmaan.