Jyväskylän yhteisessä lukiossa kohistaan. Jälleen tapahtuu totuttu ilmiö: kun opettajat eivät ole johonkin tyytyväisiä, he laittavat huhuja oppilaille, jotka paisuttelevat epäkohdat todellistakin laajemmiksi. Ilmiö syö yleensä pohjaa vakuuttavuudelta, mutta toisaalta opettajilla ei ole muitakaan keinoja, kun asioista kielletään keskustelu.
On oletettavissa, että tulen lukioni oppilaskuntalehden päätoimittajana saamaan kasoittain toivomuksia ottaa kantaa huhumyllyn revittelemään asiaan, mutta toistaiseksi olen suhtautunut huhuihin niin kuin niihin aina tulee suhtautua: varauksella. On turha esittää spekulaatioita, kun kukaan ei tiedä tosiasioista yhtikäs mistään. Vaikka lehtemme ei pelkää tarttua tarvittaessa anarkian aseisiin, tunnen nyt tärkeämmäksi, että lehti tarjoaa uupuneille opiskelijoille iloa eikä pähkinää purtavaksi.
On oletettavissa, että tulen lukioni oppilaskuntalehden päätoimittajana saamaan kasoittain toivomuksia ottaa kantaa huhumyllyn revittelemään asiaan, mutta toistaiseksi olen suhtautunut huhuihin niin kuin niihin aina tulee suhtautua: varauksella. On turha esittää spekulaatioita, kun kukaan ei tiedä tosiasioista yhtikäs mistään. Vaikka lehtemme ei pelkää tarttua tarvittaessa anarkian aseisiin, tunnen nyt tärkeämmäksi, että lehti tarjoaa uupuneille opiskelijoille iloa eikä pähkinää purtavaksi.
Kommentit