TV1 esitti tänään (tai siis eilen) dokumentin Michael Mooren dokumentit - totta vai tarua? Kanadalaisdokumentin tekijät kertovat aloittaneensa projektin Mooren arvostuksesta, mutta päätyivät kritisoimaan tämän työskentelymetodeja ja -motiiveja.
Moorea on luonnollisesti kritisoitu muiltakin tahoilta, mutta näin vasta nyt ensimmäisen kerran vakuuttavia argumentteja ohjaajaa vastaan. Esimerkiksi eräs Fahrenheit 9/11 -elokuvassa esitetty Bushin lausahdus oli puheesta, jossa hän tarkoituksenmukaisesti teki pilaa itsestään. Moinen ei tietenkään tullut varsinaisesti yllätyksenä; poliittisiin dokumentteihin tulee suhtautua varauksella, oli tekijänä kuka tahansa.
Puhtaimmat dokumentit etsivät totuutta hyläten tekijöidensä alkuperäiset ajatukset. On ollut alusta asti selvää, että Moorella puolestaan on elokuvaohjaajana valmis sanoma, jonka levittämiseen hän käyttää dokumentaarisia keinoja; hän on mestari luomaan poeettisia montaaseja, jotka luovat tiettyjä mielikuvia. Kuten edellä käy ilmi, monet Mooren esille nostamat klipit ovat kuitenkin asiayhteyksistään irrotettuja, eikä leikkaustapa ole useista rehellinen. Eräässä puheessaan Moore kuitenkin tiivistää, ettei hän ole pistänyt puolisanoja Bushin suuhun, ja fiksut ihmiset tiedostavat, ettei politiikan todellisia tarkoitusperiä tulekaan etsiä virallisista aihetta käsittelevistä puheista, jotka noudattavat tarkkaa Valkoisen talon kaavaa.
Edellinen pätee myös Mooren elokuva-alaan. Roger & Me näyttää, kuinka vaikeata Mooren oli tavata General Motorsin pamppumiestä, mutta kanadalaisdokumentissa Mooren haastattelu osoittautuu tuotakin vaikeammaksi tehtäväksi. Moore ei halua keskustella aiheista, jotka eivät ole hänen imagolleen eduksi, ja onnistuu kiertämään ja pyörtämään asiat poliitikkojakin taitavammin.
"Amerikkalaisia kiinnostaa enemmän viihde kuin politiikka", sanottiin dokumentissa. Moore ei edusta kritiikkiä parhaimmillaan, mutta hän on onnistunut herättämään yhteiskunnallista keskustelua ja lisää kritiikkiä, joiden toivon olevan myös herran päämääriä.
Muokkauslisäys: Tarkistin Fahrenheitista kohdan, jonka paljastettiin olevan huumoripuheesta. Vaikka Moore ei erikseen ilmoita asiasta, klippiä ei voi olla tulkitsematta huumoriksi.
Moorea on luonnollisesti kritisoitu muiltakin tahoilta, mutta näin vasta nyt ensimmäisen kerran vakuuttavia argumentteja ohjaajaa vastaan. Esimerkiksi eräs Fahrenheit 9/11 -elokuvassa esitetty Bushin lausahdus oli puheesta, jossa hän tarkoituksenmukaisesti teki pilaa itsestään. Moinen ei tietenkään tullut varsinaisesti yllätyksenä; poliittisiin dokumentteihin tulee suhtautua varauksella, oli tekijänä kuka tahansa.
Puhtaimmat dokumentit etsivät totuutta hyläten tekijöidensä alkuperäiset ajatukset. On ollut alusta asti selvää, että Moorella puolestaan on elokuvaohjaajana valmis sanoma, jonka levittämiseen hän käyttää dokumentaarisia keinoja; hän on mestari luomaan poeettisia montaaseja, jotka luovat tiettyjä mielikuvia. Kuten edellä käy ilmi, monet Mooren esille nostamat klipit ovat kuitenkin asiayhteyksistään irrotettuja, eikä leikkaustapa ole useista rehellinen. Eräässä puheessaan Moore kuitenkin tiivistää, ettei hän ole pistänyt puolisanoja Bushin suuhun, ja fiksut ihmiset tiedostavat, ettei politiikan todellisia tarkoitusperiä tulekaan etsiä virallisista aihetta käsittelevistä puheista, jotka noudattavat tarkkaa Valkoisen talon kaavaa.
Edellinen pätee myös Mooren elokuva-alaan. Roger & Me näyttää, kuinka vaikeata Mooren oli tavata General Motorsin pamppumiestä, mutta kanadalaisdokumentissa Mooren haastattelu osoittautuu tuotakin vaikeammaksi tehtäväksi. Moore ei halua keskustella aiheista, jotka eivät ole hänen imagolleen eduksi, ja onnistuu kiertämään ja pyörtämään asiat poliitikkojakin taitavammin.
"Amerikkalaisia kiinnostaa enemmän viihde kuin politiikka", sanottiin dokumentissa. Moore ei edusta kritiikkiä parhaimmillaan, mutta hän on onnistunut herättämään yhteiskunnallista keskustelua ja lisää kritiikkiä, joiden toivon olevan myös herran päämääriä.
Muokkauslisäys: Tarkistin Fahrenheitista kohdan, jonka paljastettiin olevan huumoripuheesta. Vaikka Moore ei erikseen ilmoita asiasta, klippiä ei voi olla tulkitsematta huumoriksi.
Kommentit