On tullut aika julkaista blogi. Ja aika on juuri osuvasti koeviikollani; lukemisen lomassa mikä tahansa tuntuu mielenkiintoisemmalta, vaikka itse asiassa kansainvälisten suhteiden kehittyminen on melko kiintoisaa luettavaa - olenhan sivunnut aihetta historiallisia ja poliittisia satiirielokuviani ohjatessanikin.

Inhoan itserakkautta - mutta en suinkaan itsekunnioitusta - ja suurin pelkoni onkin, että bloggaava Tanskis mielletään entistäkin itsekeskeisemmäksi tärkeilijäksi, jolle ei riitä lukionsa oppilaskuntalehden päätoimittaminen ja muu yleishäröily. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole luoda äänitorvea päivieni turhanpäiväisistä elementeistä puhumattakaan punavihreästä propagandasta. Jos joku haluaa lukea elämästäni, suon hänelle mahdollisuuden, mutta en jaksa mainostaa blogiani - se ei ole tarpeen, koska en tietääkseni ole valtuustoehdokas tai lukijoita keräävä kirjailija, ainakaan vielä.

Miksi sitten joku haluaisi lukea blogiani? Tiedä häntä, miksi minä haluan toimia MLL:n nuortennetin moderaattorina tai kehitystyöryhmien nuorisoedustajana? Ihmisillä on taipumus käyttää kallisarvoista aikaansa omituisiin asioihin.

Blogini ulkoasu on paitsi naurettavan, vaan myös sietämättömän kuvottava ja persoonaton. Ehkäpä se uudistuu, kunhan kirjoitan esseet dekolonisaation vaikutuksesta YK:n linjavetoihin tai muista samankaltaisista aiheista ja palaveeraan Nuorten Keski-Suomi ry:n näkymisestä My Way -nuorisomessuilla.