Vaikka pidän messuissa työskentelystä, en yleensä hingu messuvieraaksi. Tänäänkin käytin vapaalippuni vain, koska FinnGrafia on mainostettu Pohjoismaiden suurimpana graafisen- ja viestintäalan tapahtumana. Oletin saavani monipuolisen katsauksen alan uusimpiin sovelluksiin, mutta messut näyttivät keskittyneen suurkuvatulostukseen, sillä Paviljonki oli täyttynyt jättisuurilla tulostimilla, joista osa suolti ulos ihmisten kokoisia naikkosia ja osa väärän kokokäsityksen antavia hampurilaismainoksia.
Jo sisäänkäynti osoitti järjestelyiden takkuisuuden, sillä lipuntarkastajalta näyttänyt mies ei halunnutkaan lippuani, vaan käski osan tietokoneille ja minut keskenään rupatelleiden tyttöjen luokse; ja sitten piti vielä mennä sittenkin sen lipuntarkastajan luokse.
Tapahtumajärjestänä tietää, mistä on kyse, mutta vieraana olo on päämäärätöntä haahuilua ihmisjoukossa, joka puskee edestä ja takaa. FinnGrafin näytteilleasettelujärjestys olisi voitu toteuttaa loogisemmin, sillä saman alan edustajia oli ympäri messuhallia, ja vertailutyö olisi pitänyt tehdä loikkien ympäri Paviljonkia. On myös valitettavaa, että suurin osa näytteilleasettajista olettaa yhä, että ainut keino kerätä ihmisiä pisteelleen on tarjoilla kaikkien hiplaamia perunalastuja omien mustepatruunoidensa vieressä. Canon oli toteuttanut sinällään kiinnostavan juna-asemapisteen, mutta ainakaan minulla ei ollut aikaa jonottaa lippuja rajoitetulle alueelle joutumisesta. Ehkä Canon pyrkikin keräämään potentiaalisimmat kuluttajat sermiensä väliin ja pakottamaan tuoteostoksille.
FinnGrafista olisi varmasti löytynyt monia kiinnostavia asioita, etsimällä. Nyt kuitenkin kiinnostavin löytöni oli eräs Gummeruksen näytekirja, johon en kiinnittänyt huomiota graafisen toteutuksen, vaan kirkkohistoriallisen sisällön takia; heti alkoi omatunto kolkuttaa, kun käytin arvokasta pänttäysaikaa tulostimien tölläämiseen. Sen esseenkin voisi kirjoittaa, koska tehtävänantona onkin kirkkojen ja uskontojen välisten suhteiden muotoutuminen 1000-luvulla, eikä edellisessä bloggauksessa esittämäni yhteiskunnallisen ja maantieteellisen tilanteen vaikutukset kristinuskon leviämiseen ennen vuotta 325.
Jo sisäänkäynti osoitti järjestelyiden takkuisuuden, sillä lipuntarkastajalta näyttänyt mies ei halunnutkaan lippuani, vaan käski osan tietokoneille ja minut keskenään rupatelleiden tyttöjen luokse; ja sitten piti vielä mennä sittenkin sen lipuntarkastajan luokse.
Tapahtumajärjestänä tietää, mistä on kyse, mutta vieraana olo on päämäärätöntä haahuilua ihmisjoukossa, joka puskee edestä ja takaa. FinnGrafin näytteilleasettelujärjestys olisi voitu toteuttaa loogisemmin, sillä saman alan edustajia oli ympäri messuhallia, ja vertailutyö olisi pitänyt tehdä loikkien ympäri Paviljonkia. On myös valitettavaa, että suurin osa näytteilleasettajista olettaa yhä, että ainut keino kerätä ihmisiä pisteelleen on tarjoilla kaikkien hiplaamia perunalastuja omien mustepatruunoidensa vieressä. Canon oli toteuttanut sinällään kiinnostavan juna-asemapisteen, mutta ainakaan minulla ei ollut aikaa jonottaa lippuja rajoitetulle alueelle joutumisesta. Ehkä Canon pyrkikin keräämään potentiaalisimmat kuluttajat sermiensä väliin ja pakottamaan tuoteostoksille.
FinnGrafista olisi varmasti löytynyt monia kiinnostavia asioita, etsimällä. Nyt kuitenkin kiinnostavin löytöni oli eräs Gummeruksen näytekirja, johon en kiinnittänyt huomiota graafisen toteutuksen, vaan kirkkohistoriallisen sisällön takia; heti alkoi omatunto kolkuttaa, kun käytin arvokasta pänttäysaikaa tulostimien tölläämiseen. Sen esseenkin voisi kirjoittaa, koska tehtävänantona onkin kirkkojen ja uskontojen välisten suhteiden muotoutuminen 1000-luvulla, eikä edellisessä bloggauksessa esittämäni yhteiskunnallisen ja maantieteellisen tilanteen vaikutukset kristinuskon leviämiseen ennen vuotta 325.
Kommentit