Kielten kokeisiin voi, kannattaa ja lähes täytyy valmistautua muutoinkin kuin lukemalla. Viime maanantain englannin kokeeseeni valmistauduin katsomalla YouTubesta animaatiosarjaa Garfield and Friends, yhtä lapsuuden suosikkisarjoistani. Televisio oli minulle tärkeä ystävä, joten on ymmärrettävissä, ettei sarja tehnyt olemattomine juonikuvioineen dramaturgista vaikutusta, vaan syyni sarjan katsomiseen oli puhdas fanittaminen: lapsena suorastaan jumaloin Karvista, tuota laiskaa ja kyynistä kattia.
Karvinen on saanut nostettua nostalgian keskeiseksi sisällöksi näillä hetkillä. Lapsena kirjoittamani tarinat ovat järkyttäneet ja naurattaneet: olen kirjoittanut muun muassa kolmesta parin päivän ikäisestä vauvasta, jotka ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Ennen kuin osasin kirjoittaa, leikkelin Aku Ankan taskukirjoista sarjakuvaruutuja, järjestelin niistä omat tarinani ja sanelin vanhempani täyttämään puhekuplat. Eräässä tarinassani Roope käskee Akua ajamaan autolla Hannun päälle. Olin varmaan ihan terve lapsi.
Karvinen on saanut nostettua nostalgian keskeiseksi sisällöksi näillä hetkillä. Lapsena kirjoittamani tarinat ovat järkyttäneet ja naurattaneet: olen kirjoittanut muun muassa kolmesta parin päivän ikäisestä vauvasta, jotka ovat syntyneet peräkkäisinä päivinä. Ennen kuin osasin kirjoittaa, leikkelin Aku Ankan taskukirjoista sarjakuvaruutuja, järjestelin niistä omat tarinani ja sanelin vanhempani täyttämään puhekuplat. Eräässä tarinassani Roope käskee Akua ajamaan autolla Hannun päälle. Olin varmaan ihan terve lapsi.
Mielikuvitukseni oli lapsena kuin edellisessä videossa.
Nykyisin näen maailman näin:
Kommentit