lauantai, 17. marraskuu 2007
Gospel raikuu Turussa, mutta itse vietin perjantain ja
lauantain välisen yön Tyyppölän leirimajalla. Maata näkyvissä -festarit olivat
houkutelleet ikävästi NuK-Su-agentteja pois maakunnan leirikuvioistamme, mutta
leiri onnistui pienelläkin osallistujamäärällä.
Leirivieraanamme kävi Suomen Avartti-toiminnan
koordinaattori Jukka Ruotsalainen. Monet ystäväni suorittavat Avarttia, mutta
kaiken nuorisotoiminnan paljoudesta en ole ennen Ruotsalaisen esittelyä ehtinyt
ottaa selvää, mistä harrastuksessa on oikeasti kyse.
”Avartti ei ole järjestö tai yhdistys vaan se on tapa tehdä
nuorisotyötä, joka perustuu olemassa olevien järjestöjen ja organisaatioiden
yhteistyöhön”, kerrotaan Avartin kotisivuilla. On mahdollista, että paljon
harrastava nuori voi saada arvostetut Avartti-todistukset aloittamatta oikeastaan
yhtäkään uutta harrastusta.
Avartti-ohjelmaan valitaan yksi harrastus palvelussa,
taidoissa, liikunnassa ja seikkailussa. Omat harrastukseni ovat keskittyneet palvelu-
ja taitopuolelle mitä runsaimmin määrin, joten osittain voisin suorittaa
ohjelman aivan ohi mennen. Seikkailun eteen pitäisi tehdä jotain uutta mukavaa,
ja minulle ainoaksi ongelmaksi muodostuisi liikuntaosuus; en pidä liikuntaharrastuksista,
jotka yleensä täyttävät koko kalenterin alta aikayksikön. Liikuntaa tulee
kuitenkin olla vain vähintään tunti viikossa, ja liikuntamuodon ei tarvitse
olla vaativa, ainoastaan kehittävä. Riittää, jos alkaisin lenkkeillä ohjaajan
valvomana.
Seuraavat Avartti-todistukset jakanee kulttuuri- ja
urheiluministeri Stefan Wallin. Hienot tilaisuudet ja niiden takana olevat
saavutukset kuulostavat kiinnostavilta, mutta nykyään minun on aivan oikeasti
arvioitava myös ajankäyttöäni; lyseon 150-vuotisjuhlat ovat vain tärkeimmät
kiireeni, ja autokouluunkin pitäisi raahautua. Autot eivät erityisesti
kiinnosta, mutta pitäisi motivoida itseään – ensi vuoden leireillä voi sitten
olla itse kyytsääjä, eikä kyytsättävä.
Kommentit