Viime viikot olen halunnut kirjoittaa omaa proosaa, luoda tarinoita ja kehitellä vanhoja juonikuvioita. Tiedostan kuitenkin hyvin, että jos alkaisin kirjoittaa kunnolla, en voisi keskittyä mihinkään muuhun; totisen kirjoittamisprosessin aikana katoaa niin ajantaju kuin ruokahalukin. Koulussa ei tulisi käytyä kuin korkeintaan normaaliakin äreämpänä zombina.

Koeviikolla en halunnut täyttää edellistä kuvaustani, mutta opiskelu ei yksinkertaisesti onnistunut kirjoittamattakaan. Oli kirjoitettava jotain, mutta sen jonkun piti olla sellaista, jonka kirjoittamiseen ei jää koukkuun. Aloin siis luonnollisesti työstää joulunäytelmää.

Käsikirjoitukset lohduttavat sopivasti ja nopeasti tarinaviettiä, kun käsikirjoitusta tehdessä ei luoda suurta sanallista lukukokemusta, vaan keskitytään nimenomaan juonelliseen puoleen ja dialogiin. Kun aiheeksi ottaa vielä joulun, ei ole vaaraa siitä, että fiktiohahmot pitäisivät yöt hereillä.